Thai huorat suomi keskusta

thai huorat suomi keskusta

Mitä tästä eteenpäin tapahtuu riippuu siitä, mitä olette sopineet, minkä suuruinen on korvaus ja miten hierojatar on koulutettu. Joillakin näyttää olevan vain kiire hoitaa asiakas "valmiiksi", joskus käsittely on hyvinkin taitavaa. Siihen voi sisältyä myös anaalihierontaa.

Sitä käytetään apuna, jos asiakkaan laukeaminen kestää pitkään tai se voi olla myös lisämaksullista palvelua. Kun olet lauennut, on hyvin tavallista, että hierojatar jälkiä pyyhkiessään kiittää sinua. Puhdistustoimet tehtyään hän häipyy nopeasti etkä välttämättä enää näe häntä. Pukeudut ja palaat kylmälle kadulle. Etuhuoneessa saatat vielä saada kiitokset ja hyvästelyt.

Mikähän on Turun paras thaihieromo kaikilla extroilla? Kaunis nuori hieroja ja edullisesti. Mun mielest ihan mikä vaa hieromo on hyvä siin hesen lähel ku käännytään stadin motarille päi.. Jaana 3 lapsen äiti 8. Mutta kolmas osapuoli tai bordellin pito on! Tuon sivun mukaanhan ulkomaailaisille turisteillekin kerrotaan turussa olevan bordelleja, sillä nämä thai ja privaatti paikathan niitä ovat! Hinnat ja kaikki mainittu. Thai paikoissa saa seksiä eurolla ja privattii paikoissa maksaa n.

Ja olisihan tuo typerää kieltää jo ihan eturauhasvaivojen sekä leskisyndrooman estämisen takia. No,on se Jaanalla ja Pimppi Pellisellä ongelma Ne jälkikasvunne on se todellinen ja ainakin tuleva ongelma!

Bordellin pitäminen on täysin laillista kun palvelun tarjoajat laskuttavat omasta työstään. Myös toisen tekemästä työstä voi laillisesti laskuttaa, mikäli laskutettu summa todistetusti siirtyy lyhentämättömänä työn suorittajan tilille.

Bordellissa voi laillisesti olla esim. Laki ei kiellä millään alalla yrittäjiä toimimasta yhdessä maksamassaan liiketilassa. Ei kannata yleistää ja tuomita omilla asenteilla sellaista liiketoimintaa joka toimii täysin lakien ja asetusten mukaisesti. Tossa on lista bordelleista jotka toimii turussa http: Hemmetti tuossahan lukee suoraan ilmoituksissa paljon seksi maksaa. Hei täähän on upea lista Kiitos infosta sulle ja hyvät joulut. Tuskin tämä saloon saakka leviää: Sun kannattaa nyt ottaa huomioon että noi ensimmäiset hinat ovat hierontahintoja, happy end maksaa sitten jo kolminumeroisia summia.

Minun lapseni äitinsä ryösti, ja on aivan turha tulla anelemaan myötätuntoa Hotellien ravintoloista ja baareista saa businesneitoja panolle ihan puhumalla mukavia. Börssin baarista olen pokannut kymmeniä muojia, ja huonoinkin niistä parempi kuin joku maksullinen venakko tms. Pitääs punasten lyhtyjen alue tehdä turkuun niin ku hollannis.

Jonikin vetelee nyt vaan kätösee niin äitee vaihtaa lakanat Vitsi en ikinä enää mee tois puol jokkee. Mene naimaan, vittuako täällä valitat. Järkyttävää minkämoisia lutkia miehet ovat tai, että ne vievät sairauksia koteihinsakin.

Pornolehdet ja filmit pois niiltä niin pysyis ehkä perheensäkin koossa. Sellast se sitte o kun ei pysty rakastamaan ketään toista vaan ja ainoastaan omia genitaalialueitaan. Kyl pitäis lutkilta ottaa ainaski lapset pois kärsimästä perhehelvetistä. No ei suurimmalle osalle miehiä riitä kerta-pari viikossa lämmin makia. Eturauhanen on pidettävä kunnossa ettei tule leskimiehen syndroomaa tai eturauhassyöpää.

Se on kuule kokonaisvaltaista hoitoa. Maksullisia naisia haluaa vaan ällöt reppanat ja luuserit!! Ilmeisesti tarvetta on , koska thai-laitoksia on Turussa jos ei kymmenittäin niin kuitenkin useita. Kerjääjille ei ole tarvetta eli romanialaiset ja bulgarialaiset ovat kadonneet katukuvasta. Thaihieromapaikkoja aivan liian vähän ja naiset rumia, hinnat silti liian korkeita. Ja tasokkaita suomityttöjäkään ei riitä ja laskuttavat vielä varvista. Nyt tarvitaan bulgariasta tulijoita.

Sieltä saisi hyväkroppaisia naisia jotka jakelesivat herkkuaan innolla 50 laaki Kukas toisi. Puoli tuntia saa Turussa n. Ei ole kova hinta ja sillä löytyy sekä suomalaista, Itä-Euroopan pitkäjalkaista lajia, thaihierojaa ja etelän hedelmiä Välimerenalue, Afrikka, Keski- ja Etelä-Amerikka.

En enempää maksaisi, ja tuohon tinkaamalla saa laskettua ja takuulla löytyy escort-sihteerikköjä ja idän- sekä thaimaan hierojia hoitamaan kolotukset pois. Onko porissa hyviit thaikku paikkoja tai raumal? Raum o ain Raum 3. Älä kuule poika ruve mulle soittaa suuta. Kysyin kohteliaasti ja odotan myös vastausta. Mulla on pari kaverii kenel on harlikka, että lopetahan ajoissa suun soitto. Ei ole mitään ongelmaa. Hienoa että meijät Turuun syntyläiset tuolla mailmalla noteerataa.

No eilen olin turussa. Kadulla ei ollut maksullisia, mutta oppaan mukaan löytyneistä strippi paikoista kyllä sain naista! Hitsi turus o kalliimmat priva shout ku stadis.

Tämähän on hassu juttu. Eilen tulin laivalla stokiksest turkuun ja katsoin netistä noita maksullisten ilmoituksia ja oli lähes 20 maksullista turuus. Missä olis keskustan tuntumassa hyvä ja varma lutkutus mesta nuorelle miehelle? D saako ihan huoletta painaa reikään vai onko ne tosiaan pelkkiä käsityöläisiä? Yleensä minulla on aina ideoita mistä kirjoittaa ja useimmiten joudun niitä karsimaan, jotteivat kahvituntinne venyisi niin paljon liian pitkiksi, että se heijastuisi negatiivisesti Suomen bruttokansantuotteeseen.

Thaimaan on niin helppo maa fillaroilla, ettei siitä juuri mitään kirjoitettavaa irtoa. Olen ajellut silkkipintaisilla mäettömillä teillä km päivässä, hakenut ruokani Tescon suurmyylälästä tai aina niin ihanilta ja runsailta markkinoilta ja syönyt niitä tietä reunustavilla hiekkarannoilla, painunut sikahalpaan hotelliin ja nukkunut.

En valita, sillä kyllä tällainen vaihtelu tekee terää, sillä haasteita todellakin on edessä taas Kambodzassa ja Laoksessa.

Kambodzassa haluaisin olla ylihuomenna, mutta tiedäpä sitä millä tuulella viisumivirkailijat rajalla ovat. Sääntö lienee se ainakin ennen ollut , että joskus viisumin ja saa joskus ei saa, pärstäkerroin ratkaisee, joten en saa, Damien menköön yksin. Naurava maa Siem Reap 6 kesäkuu Saavuimme sateisessa ja pimeässä säässä Thaimaan pätkän viimeiseen kylään. Pimeässä mutkittelimme laiturilta toiselle ja seurasimme joen päälle laitureiden varaan rakennetun kylän iltaelämää. Pienten yksikerroksisten puutalojen julksivu oli seinistä vapaa ja saimme seurata vapaasti ihmisten puuhastelua.

Päivän uurastuksista väsyneimmät olivat jo yöpuulle vetäityessään sulkeneet myös julkisivun liukuovet, kovimmat työläiset vielä touhusivat päivän kalasaaliin parissa ja miehet joivat porukalla olutta ja pelasivat minulle vierasta shakkia muistuttavaa lautapeliä. Ihmiset istuivat taloissaan lattialla, koska huonekaluja ei juuri ollut, mutta TV löytyi joka töllistä ja sen katselu oli useimpien perheiden iltaharrastus. Monen mutkan takaa löysimme majapaikkamme. Vihreän puubungalowin , joka sijaitsi keskellä mangrovemetsää.

Aamulla olin todella innokas tekemään pienen kävelylenkin kylän laitureilla. Laiturien varaan rakennettu kalastaja on intiimisyydessään omaa luokkaansa ja itse asiassa joskus näin TV: Tämän kylän löytäminen, jonka mangrovemetsissä, laitureilla ja hiekkarannoilla olisi aika pikkupoikana luistanut vauhdikkaasti, sai minut ensimmäistä kertaa tuntemaan itseni todelliseksi seikkailijaksi.

Tämän kokemuksen jälkeen Thaimaa oli helppo jättää leveä hymy huulilla. Kymmenen vuotta sitten siirtyminen Thaimaasta Kambodzaan oli kuin olisi siirtynyt taivaasta helvettiin. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut kehitystä myös Kambodzassa ja viisumin saamisessakaan ei enää ratkaissut pärstäkerroin ja näin Damienin ei tarvinnut ylittää rajaa yksin.

Rajalla oli vastassa avuliaita poikia tarjoamassa kyytiä, hotellia ja muita palveluita. Joukkoon mahtui myös kerjäläisiä, nuoria hoikkia lapsia, jotka pyysivät rahaa ja pusseissamme ollutta ruokaa, Damien antoi omansa pois, minä en.

Olen itsekäs, enkä anna kerjäläisille mitään. Avun on tultava perille toisia reittejä pitkin. Hetkellinen helpotus ei johda pysyvyyteen vaan paremminkin pahentaa tilannetta.

Omaehtoiseen toimintaan kannustava rakenteellinen apu johtaa pysyvämpään lopputulokseen ja siihen minulla ei ole voimavaroja. Eräs moottoripyöräpoika otti meidät huostaansa.

Yksityiskohtaisesti hän neuvoi ja avusti rajanylitys toimissa. Seurasi meitä 11 km, johdattaen meidät perheensä majataloon. Niin tiukassa raha Kambodzassa on, että hänenkin piti toitottaa tunti tien onnettomuutta ja täten suoraan sanoen valehdella meille, jotta hän saisi matkalipuistamme välityspalkkion, ehkä dollarin.

Koh Kongin rajakaupunkia opaskirja varoitteli paikkana, josta kannattaa hilpaista vikkelään. Kasinot, bordellit ja mafia olivat etäisiä asioita, kun auringoblaskussa söin ensimmäistä lounastani Kambodzalais ravintolassa. Riisin ja epämääräisten liharämmäleiden maksaminen hoitui Thaimaasta taskuun jääneillä bahdeilla. Tosin vaihtorahat sain paikallisina rieleinä. Kambodzassa käytetään dollareita, rielejä ja thaimaan bahteja. Phnom Penhin supermarketeissa maksoin laivalastillisen kaurahiutaleita ja muut menoeväät dollareilla.

Katuvalottomuus, asfaltittomuus, sähkökatkot, kengättömät lapset ja pölyisyys kertoivat omaa kieltään siitä, että olin saapunut todelliseen kolmannen maailman kehitysmaahan. Tietä oltiin kovaavauhtia ehostamassa ja renkaitamme hivelevä alusta vaihteli sileästä öljysorasta, tasaiseen hiekkatiehen, kuoppaiseen hiekkatiehen, superkuoppaiseen ja pölyiseen hiekkatiehen, että upottavaan ja liukkaaseen punaiseen mutaan.

Tie kulki harvaan asutulla maaseudulla, jossa kyliä oli vain joenylitys paikoilla. Niissä kylissä stressi ei paina päälle ja päivittäisten askareiden lomasta tuntui löytyvän roimasti aikaa istuskeluun.

Esimerkiksi yhdessä joenylityspaikassa tie oli kuin kynnetty pelto, johon ajoneuvot juuttuivat kiinni. Työorienteista Suomesta tulleena tuntuisi luonnolliselta, että runsaslukuinen pikkukauppojen ja ravintoloiden edustalla istuskellut miesjoukko tekisi tielle jotain.

Tähänkin ovat sillä pärjänneet, joten se riittä heille, ja olisihan ojien kaivaminen 30×30 metrin alueelle kova homma. Ompahan heillä ainakin jotain mitä seurata istuskelun lomassa, autojen mutapainia ja hermonsa menettäneitä kuskeja.

Kasviksia ja hedelmiä ei aina löytynyt, sillä ne ovat kalliita, mutta Coca Colaa, sipsejä ja keksejä löytyi jokaisesta pikkukaupasta, sillä ne säilyvät kauan ja ovat suhteellisesti halpoja, sillä ne sisältävät runsaasti energiaa. Pitää kuitenkin muistuttaa, että perusruokavalio koostuu kuitenkin valkoisesta riisistä, kanan reidestä, siankyljestä ja pienestä määrästä keitettyjä kasviksia. Jos ei ole varaa pitää kaupassa suurta valikoimaa, niin valitaan sitä mikä maistuu hyvältä.

Pehmeää suulle, raatelevaa elimistölle. Kaikissa näissä syrjäisissä kylissä ei ole koskaan ollut lankapuhelinta. Kännykkämasto on paljon halvempi ja helpompi rakentaa. Kylät ovatkin hypänneet suoraan kännykkäaikakauteen ja jokaisen kylään kupeessa törrötti puna-valkoinen mini-eifeltorn i. On mahtanut kyläläisillä olla ihmettelemistä katsellessa ensimmäistä kertaa korkeaa mastoa, sillä kylistä ei yli kaksikerroksisia taloja löydy.

Olin alueellla todella mielenkiintoisen aikaan. Tie oli vielä keskeneräinen ja hidaskulkuinen, joten kylät olivat vielä kaukana kehittyneestä maailmasta ja sen vaikutuksista. Kuitenkin kännyköillä leikkivät kyläläiset olivat todiste, että alue tulee muuttumaan ja nopeasti. Päällystetty tie ja kaikkien jokien yli kulkevat sillat tulevat olemaan valmiita muutamassa vuodessa ja sitten Kambodzan pääkaupunki Phomn Penh yhdistyy nopealla tiellä Etelä-Thaimaaseen.

Jokivarsi kylien idyllisyys ja kiirettomyys tulevat katoamaan ja ne muuttuvat betonisiksi pikkukaupungeiksi, joissa moottoripyörät pitävät kovaa meteliä ja nostavat kaupungin raitille tukahduttavan pölypilven, kuten on pääteiden varsilla tapahtunut. En ole mikään idealisti ja pidän kehitystä pääsiassa aina positiivisena asiana. Totta on, että turvallinen ja leppoisa elämänmeno rikkoutuu ja menestyksen eteen on jatkossa enemmän työskenteltävä.

Toisaalta tien mukana kylien tarvikehuolto paranee roimasti ja mm. Kyläläiset myös saavat Kambozassakin vallitsevan markkinakapitalismin pyörät kunnolla pyörimään heidän saadessaan kylän tuotoksia myyntiin suuremmille markkinoille. Kylien lasten koulutusmahdollisuudet paranevat peruskoulun yläpuolelle. Vaikka en idealistiksi itseäni tituleerakaan, niin kyllä se silti hieman sydäntä riipaisee, että perinteisten Kambodzlaisten puutolppien päässä seisovien puutalojen alta hello!

Kambodzalaiset nauravat ja huutavat sydämmensä pohjasta ja pitkään, kun minä hurahdan ohi, etenkin lapset. Ja lapsiahan täällä riittää, sillä vielä luvun alussa väestönkasvu prosentti oli 4. Onneksi niistä lukemista on pudottu noin kahteen prosenttiin. Siitäkin huolimatta Kambodzalaisten keski-ikä on vain Sisällissota on loppunut reilut kymmenen vuotta sitten ja vain 30 vuotta sitten maan 8 miljoonasta asukkaasta arviolta 1.

Siis noin viides osa kansasta, eli vastaa Suomessa koko pääkaupunkiseudun kuolemaa. Iloista sakkia pitää olla, kun tuollaisen verilöylyn jälkeen kansa niin iloisuuttaan näyttää, tai ehkäpä juuri siksi?

Amerikkalainen politiikan tutkija Wayne Bert kirjoitti: Edellenin kuvasi lyhyesti Puna Khmeerejä ja heidän harjoittaamaansa politiikkaansa. Khieu Saphan ja Saloth Sar Pol Pot olivat luvulla vaihto-oppilaina Ranskassa ja liittyivät marxis-leninisteihin piireihin joista imivät vaikutuksia omiin teeseihinsä.

Mutta kuka olisi uskonut, että teesit itse asiassa toteutetaan? Vuonna Pol Pot oli saanut kommunistista vahvistettua sen verran, että kuningas Lon Nol lähti maanpakoon. Suurelta osin Puna Khmeerit koostuivat nuorista pojista, jotka eivät juuri koskaan poistuneet metsästä ja eivät tiennneet ulkopuolisesta maailmasta mitään.

Sillä aikaa kun näille pikkupojille opetettiin kuinka käyttää AK Huhtikuussa Phnom Penhissä oli kaksi miljoonaa asukasta, mutta vuoden lopulla kaupunkia asutti vain 45 asukasta ja suurin osa heistä sotilaita.

Vuonna jolloin vietnamilaiset syrjäyttivät Puna Khmeerit oli kaupungissa vain muutama tuhat asukas. Pol Pot, Khieu Samphan ja muut johtajat itseasiassa ajattelivat, että heidän nopea sosiaalinen muutos soisi kambodzalaisille paremman materiaalisen elintason ilman tarvetta tappaa ketään.

Brutaalisuuden karattua käsistä olivat myös johtajat ihmeissäin. Monella tapaa ajattelemaan pistävät loppusanat asialle suon Kambodzan Auchwitsillä eli Killing fieldillä Choeung ek olevalle lainaukselle Itse en sinne pyörällä löytänyt ja jäi valitettavasti käymättä, mutta kävin Tuolsengin vanhassa lukio rakennuksessa, joka toimi Puna Khmeerien vankilana, siellä tapettiin vähintään 20 ihmistä kolmessa vuodessa, pysäyttävää. Kambodzan pääkaupunki Phnom Phen on nimetty kaupungin keskustassa mäen laella olevan temppelin mukaan.

Phnom on khmeeriksi mäki ja Penh liite puolestaan juontuu temppelin rakentaneen rikkaan khmeer neidin nimestä. Itse ehkä odotin hiemen karumpaa ja köyhempää mitä ensi silmäyksellä koin. Kadut olivat asfaltoituja, autoliikkeissä myytin uusimpia pickupeja, pääasiallinen kulkuneuvo tuntui olevan moottoripyörä, katumainoksissa mainostettiin tulostimia, tietokoneita ja tietysti Nokiaa, joka on ulottanut mainoslonkeronsa jokaiseen pieneen kaupunkiin.

Kaupungissa oli kuin Thaimaankin kaupungit, mutta kaikki oli kuin pienoiskoossa. Supermarketit olivat pieniä ja niitä oli vain muutama. Nettikahviloita oli, mutta turkasen hitaita, moottoripyörät olivat vanhempia ja holtoasemien virkaa hoitivat yhden hengen ja yhden tynnyrin pikkutankkaamot. Kaikki näytti korealta, kun söin katuravintolassa näkyvintä ranskan siirtomaa ajaltajäänyttä merkkiä patonkia tietysri siirtomaa-ajan rakennus tyylin lisäksi, joka on tehnyt kaupungissa paikoin nätin näköisen.

Kaupungissa ei paljon tarvinnut kulkea, jotta tämän sinisilmäisen idyllisyyden sain pois sarveiskalvoiltani. Olin sairauteni johdosta päivän Damienia jäljessä saapuessani kaupunkiin, eikä hän tollo taaskaan ollut muistanut jättää avainta vastaanottoon, joten jouduin odottamaan väsyneenä ja kipeänä häntä alakerran baarissa ja kadulla.

Baari oli täynnä  rahanpuutteessa olevia terhakoita huoria ja A4-kokoiset mainokset mainostivat viagra-vodka-cola -drinkkejä 5 dollarilla, joka varmasti tehoaa. Katujen Happy Pizza ravintoloista saisi pizzaa marihuanalla ja muilla fiilistä parantavilla täytteillä. Ulkona kaduilla oli kerjäläisiä paljon. Silmiinpistivät erityisesti tietysti nuoret nälkäiset lapset ja runsas amputoitujen määrä.

Sanotaan, että Kambodza on maailman suurin miinapelto. UNTAC arvioi, että vuonna maassa oli kymmenen miljoonaa maamiinaa. Kambodzan pinta-ala on noin , km, joten per joka km2 oli keskimäärin yli 50 miinaa. Psyykkisesti rankkaa asua maaseudulla, jossa ei koskaan tiedä milloin pamahtaa. Pystyisitkö itse rennoin mielin poimimaan sieniä Naantalin syysmetsissä, jos tietäisit alueella olevan maamiina? Se on valitetttavaa todellisuutta miljoonille Kambodzan maaseudun asukkaille ja Kambodzassa onkin suhteellisesti maailman eniten amputoituja, joka ihminen.

Monille heistä on ainoaksi selviytymiskeinoksi jäänyt kerjääminen turistien lähellä. Yhdellä sujuvati englantia puhuneella oli saksalaiselta hyväntekeväisyysjärjestöltä saatu pyörätuoli. Apu oli tullut oikealta suunnalta ja toivon, että apua tulee siltä suunnalta myöhemminkin.

Pysyin tiukkana ja jätin ojossa olleet kädet tyhjiksi, helpotusta nälkään en hänelle suonut ja hänen oli jatkettava kovaa työtään ja kelata itsensä seuraavalle ehdokkaalle. Surullisen esimerkin siitä kuinka suuressa rahanpuutteessa ihmiset elävät kuulin Damienilta. Noin seitsämän vuotias pikkupoika seurasi häntä pitkään yrittäen selvittää jotakin ilman englannin kieltä.

Poika odotti Damienia hänen käydessä pesulassa ja sieltä aina hotelliin aulaan asti. Damienille selvisi, että tämä pikkupoika myi takapuoltaan. Phnom Penhissä ei ole lainkaan julkista liikennettä, enkä nähnyt edes yhtään taksia-autoa.

Ihmiset kulkevat moottoripyörä takseilla tai moottoripyörä tuk-tukeilla, eli mottoripyörällä vedettävissä kärryissä. Suomalaismatkaajan kanssa otimme tuk-tukin vankilamuseoon. Vankilassa olomme aikana satoi rankasti vajaan tunnin. Vajaan tunnin sade sai kadut tulvimaan pahimmillaan polviin asti vettä. Liikenne ruuhkautui täysin ja yhdessä risteyksessäkin odottelimm e noin puolituntia paikallaan. Epämukavaksi istuskelun teki moottoripyörien putkista pöllähtänyt pakokaasupilvi. Kahtena seuraavana päivänä ilmiö toistui, eikä ollut mukava polkea normaalistikin vainosti tuoksastavien ja hieman sotkuisten markkinoiden läpi, kun 20 sentin vesikerroksessa lillui rehujen rämmäleitä, kalanruotoja, kananruhoja, kondomeja ja kaikkea muuta paskaa.

Tulvaongelmiin oli yksinkertainen selitys. Kaupungissa ei ole katuviemäreitä tai sellaisia ei ainakaan silmiini osunut. Myös katuvalojen vähäinen määrä teki auringonlaskun jälkeisestä kaduilla kulusta pimeää. Phnom Phenistä Siem Reapiin ajo oli helppoa kruisailua asfaltoidulla tiellä.

Tai siis oli Damienille. Minä taas tein helposta ja yksinkertaisesta tuskaista ja vaikeaa. Tein ensimmäistä kertaa matkalla todella kovaa tehoharjoittelua ja pitkästä aikaa tunsin jaloissani, keuhkoissani ja sydämessäni kuinka pahalta tuntuu harjoittelu maksimisykkeen tuntumassa.

Pari kovaa treeni päivää verottivat voimia niin, etten ole vielä jaksanut pyöräillä Angkor Watille. Kova rasitus ja sen jälkeinen lepo on ainoa lääke, joka saattaa saada minut kohoamaan polkupyörällä muutaman tuhannen kilometrin päässä olevalle metrissä sijaitsevalle Mount Everestin perusleirille.

On minullakin merkillinen arvojärjestys, kun asetan fyysisen harjoittelun etusijalle, ennen tutustumista mystiseen ja maailman suurimpaan uskonnolliseen temppeliin Angkor Watiin.

Minä yksinkertaisesti saan enemmän revittyä irti fyysisen harjoittelun haasteellisesta kokonaisuudesta, kuin yhden antiikin aikaisen kaupungin kiertelystä, sillä en kuitenkaan jaksa pureutua syvällisesti alueen historiaan ja miettiä minkälaista elämä siellä on mahtanut olla luvulla.

Sen enempää en saa kiksejä Khmeerien taidokkaasti kaivertamien suurien hindupatsaiden hyvin säilyneiden yksityiskohtien päivittelystä. Eikös se niin ole, että se osoittaa sivistyneisyyttä, kun on käynyt ja on kiinnostunut tällaisista historiallisista paikoista?

Seuraavat kaksi kuukautta minun pitäisi olla aivan jossakin muualla kuin pyöräilemässä mutaisilla teillä ja vastailemassa hello! Paikka, jossa minun pitäisi olla seuraavat kaksi kuukautta on kotisohvani ja pääelinkeinoni pitäisi olla Jalkapallon MM-kisojen ja Ranskan ympäriajon seuraaminen. Syntiä on niiden väliin jättäminen ja minun pitää kehittää netti-addiktio, jotta pysyn edes sen verran kärryillä tapahtumista, ettei tietämättömyyteni takia sentään odottamassa olevaa taivaspaikkaani viedä.

Tosin netti-addiktion saavuttaminen täällä taitaa olla yhtä kiven takana kuin Suomessa palaneen ihon saavuttaminen Vai kuinka on? Australia ja Thaimaa kuva-albumeihin lisäsin uusia kuvia. Uutuutena sivuilta löytyy Kambodza kuva-albumi. Vaihtoehtoisesti samaa matkaa voi seurata Damienin blogissa www.

Teillä tallaamattomilla Pakse 23 Kesäkuu The roads are rough, the dust is out of control and pretty much everything outside of Phnom Penh and Siem Reap is falling apart. Tiet ovat rouheita, pöly on kontrolloimatonta ja melko tarkkaan kaikki Phnom Penhin ja Siem Reapin ulkopuolella on räjähtämässä käsiin.

Angkor Thomin antiikin aikainen kaupunki alue lukemattomine temppeleineen mm. Angkor Wat on vaikuttava kokonaisuus. Minulla vähän lukeneella miehenalulla ei kuitenkaan ole historiantuntemusta niin paljoa, että ymmärtäisin ja pystyisin asettamaan Angkorin sivilisaation mahtavuuden sen aikaisiin mittapuihin. Minulla ei ole edes mitään hajua mitä ihmiset tuolloin ovat Suomessa puuhanneet. Ajan rapautttamat harmaat temppelit ovat silmilleni ja mielelleni liian kaukaisia asioita, jotta jaksaisin keskittyä niiden tutkimiseen.

Suuret temppelit ja taideteokset edustavat minulle vain jotakin hyvin vanhaa ja lähes kuollutta. Angkor on hindulaisten aikaansaannoksia ja Kambodza on tänä päivänä suurelta osin budhalainen maa. Minulle täysin vieraasta maailmasta olevat asiat menivät täysin yli hilseen. Rehellisesti sanoen minua ei edes kiinnostanut koko käärmeenmaidon lypsämis ynnä muut hindujumaitarinat. Ymmärrän vain sen, että kyseiset tarinat ovat olleet niiden luoneiden ihmisten todellisuudentajun mukaisia ja heille hyvin tärkeitä.

Yhtä tärkeitä kuin amerikkalaisille Hollywood-elokuvat. Temppeleiden seinät, portit ja patsaat ovat olleet ajan ihmisille sen aikaisia kirjastoja, kaitafilmejä tai digitaalisia formaatteja, joissa tarinat on kerrottu.

Angkorin alueen suunnitelleet ja luoneet ovat halunneet jotain entistä suurempaa, parempaa, toimivampaa ja inhimillisempää. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi heillä on täytynyt olla selvä ja vahva missio miten luoda kyseinen sivilisaatio ja sen aikaan saaminen on vaatinut paljon työtä.

Ja se pelkästään se on kunnioitusta herättävää. Minä hahmotan maailmaa hyvin pitkälti liikunnan pohjalta, koska siihen tuhlaan suurenosan energiastani. Nämä muinaiset angkorilaiset hahmottivat elämäänsä sukupolvelta toiselle kulkeutuneiden hindujumaltarinoiden kautta. Hienoa, että kaikki eivät tukeudu samaan jumalaa. Vaikka minä en tarinoiden sanomaa itselleni pystynytkään avaamaan, niin olen varma, että kun asettautuisin aloilleni, jättäisin pyöräni hotellille ja kävelisin rauhallisesti ympäri aluetta tutustuen taideteosten sanomiin, niin löytäisin tarinoista paljon viisaita ajatuksia, joista voisin imeä ja ymmärtää omaa pientä maailmaani paremmin ja kenties jopa hieman muuttaa omaa maailmankuvaani.

Kaikkiin asioihin paneutumiseen aika vain ei riitä, sillä pyöräily, muu treenaus, lukeminen, rentoutuminen, nukkuminen, venyttely ja syöminen vievät oman aikansa ja jossain välissä pitäisi näitä viestejäkin tuhertaa. Nykypäivän virikkeitä täynnä olevassa maailmassa on tehtävä valintoja mihin rajalliset voimavaransa uhraa.

Päätinkin jättää Angkorin tarkemman tutkimisen asiantuntijoiden harteille ja voin sitten kotiin palattuani vuosien kuluttua katsoa aiheesta vaikka uuden BBC: Möyrittyään tuhansia tunteja kukkamultalapio kädessä ja nokka kiinni mudassa ja kivilohkareissa etsien todisteita teorioilleen tai sitten ideoita uusille sellaisille.

Katsokaapa tekin sitten se dokumentti, niin minä pääsen luikertelemaan pois Angkorin historian esittelystä. Tunsinkin itseni tyhmäksi ihmisten joukossa, jotka olivat niin innokkaita valokuvaamaan ja vaikuttuneiden oloisia.

Saivatko ihmiset vastauksia joihinkin heitä askarruttaneisiin kysymyksiin, joita he olivat aiemmin pohtineet? Ymmärsivätkö ja tiesivätkö he todella temppeleiden ja taideteosten tarinoita? Olivatko he kaikki paneutuneet historiaan paremmin kuin minä? Miksi ihmiset kulkevat niin nopeasti, eivätkö he ihmiset kuitenkaan ymmärräkään jotain minulle ihmeellistä?

Vai keräävätkö he vain pisteitä matkapäiväkirjoihinsa? Mikä merkitys tällaisilla historiallisilla paikoilla yleensäkin on, etenkin minulle? Angkor oli kuin kanariansaarten rantakadut lippalakkipäisineen, t-paitaisineen ja vyölaukkuisine turisteineen.

Tosin pohjoismaalaisten sijaan siellä toohottovat pääasiassa japanilaiset. He saapuvat Kambodzaan joko bussilla tai lentokoneella ja usein näkevät Kambodzasta vain Angkor Watin.

He vain päristelevät temppeliltä toiselle nähdäkseen mahdollisimman paljon ja valitettavasti minä pahoin pelkään, että monetkaan heistä eivät jälkeenpäin uhraa montaakaan hiljaista hetkeä ja ajatusta Angkorille. Viime vuonna Kiinanmuuri, tänään Angkor Wat ja ensi vuonna Hawaiji. Vastauksien sijaan, pääni oli tulvillaan kysymyksiä. En odottanut Angkorilta mitään. Sain Angkorilta ehkä parasta mitä se voi minulle tarjota. Se sai pienet aivoni ajatusten tulvista pippurisiksi.

Olen ihminen, joka on hidas ja tarvitsen aikaa ymmärtääkseni ylipäätänsä mitään. Näin minä mielluummin istuskelin ja ajattelin minulle tärkeitä asioita täysin uudenlaisessa ympäristössä, joka loi erilaista perspektiiviä ajatuksiini. Se oli Angkorin suurinta antia minulle. Enkä enempää voi vaatiakaan. En siis oikeis pystynyt asettautumaan luvun ihmisten asemaan ja enkä tempautua hindutarinoiden vietäviksi.

Sen sijaan pystyin asettautumaan paremmin pienten kauppaa käyvien lasten asemaan. Ennen Angkor Watille menoa pysähdyin istuskelemaan ja syömään mandariineja leveälatvaisen ja vahvarunkoisen puun alle. Vieressäni istui arviolta kahdeksan vuotias, ruskeaan ruudulliseen kauluspaitaan ja oranssisiin collegehousuihin pukeutunut pikkupoika, jonka pikimusta otsatukka oli poikamaisen hellyyttävästi sekaisin. Hän myi baanaanin lehden sisässä paistettuja ja kookosmaidolla kostutettuja riisi-banaani kääryleitä.

Kääryleet olivat suussa sulavia. Poika oli erilainen kuin suurin osa muista lapsikauppiaista, jotka olivat kovin innokkaita ja yritteliäitä saamaan postikortteja ja huiveja kaupaksi. Oranssipöksyinen poika oli maltillinen ja vain esitteli mitä hänellä oli tarjottavana, eikä hän sen enempää kääryleitään tyrkyttänyt. Hän ei myyntityötään ottanut niin vakavasti ja hän piti välillä istuskelutaukoja katsellen Angkor Watin vallihautaa tyyni ja haaveileva ilme kasvoillaan.

Hän oli selvästi enemmän taiteilijatyyppiä kuin kauppapoika. Välillä hän haukotteli oikein syvältä vatsanpohjasta ja näytti näin lapsityöläisten inhimillisyyden, sillä muut lapsimyyjät näyttivät lähinnä amfetamiinihöyryissä olevilta myyntitykeiltä, niin energisiä he olivat.

: Thai huorat suomi keskusta

Thai huorat suomi keskusta Teijan seksi seksiseuraa
SUOMI NAINEN PANOKUVIA 327
Eesti porno videod thai hieronta jyväskylä Viesti on mainos tai massapostitus. Thainaiset ei vaadi sulta edes kirjoitustaitoa: Onkos tämä se sama spagettiolkaintoppi -mies taas joka näitä aloituksia tänne tehtailee? Osa hierojista on selvästi seksi video sukkahousu videot koulutusta alalle, osa ei, joten taso vaihtelee etkä voi tietää sitä etukäteen. Jokivarsi kylien idyllisyys ja kiirettomyys tulevat katoamaan ja ne muuttuvat betonisiksi pikkukaupungeiksi, joissa moottoripyörät pitävät kovaa meteliä ja nostavat kaupungin raitille tukahduttavan pölypilven, kuten on pääteiden varsilla tapahtunut. Niin tiukassa thai huorat suomi keskusta Kambodzassa on, että hänenkin piti toitottaa tunti tien onnettomuutta ja täten suoraan sanoen valehdella meille, jotta hän saisi matkalipuistamme välityspalkkion, ehkä dollarin.
thai huorat suomi keskusta